Elämämme ensimmäiset agilityn maajoukkuekarsinnat on nyt koettu. Lauantain radoilta tehtiin vitonen ja hyl, joten jatkoon ei päästy. Karsiutuminen ei meitä harmittanut, ainoastaan hieman omat huolimattomuudet ohjauksessa. Nyt on taas muutama juttu lisää, jota pitää treenata talven aikana.
Radat ei olleet ollenkaan huonoja, päin vastoin. Käytiin testaamassa omaa osaamista isoissa kisoissa ja ihan hyvin me pärjättiin, tehtiin ihan oman tasoista settiä. Myöskään näissä kisoissa minua ei juuri jännittänyt, kuten ei sm-kisoissakaan. Tämä on aika jännä juttu, koska olen aian ollut hirveä jännittäjä , noh meilkein kaikessa. Kaikki yksilöesiintymiset yleisön edessä ovat aiheuttaneet tärinää ja hikoilua yms. Mutta koirajutuissa jännitys on ollut aina paljon lievempää ja nyt se hävinnyt ainakin agilityssä lähes tyystin. Pienen pieni jännitys käy mahan pohjassa aina jossain vaiheessa kisapäivää, mutta häviää lopulta pois. Johtuu varmaan siitä, että pystyn luottamaan Terran osaamiseen radalla. Ja ilman hirveää jännitystä pystyn myös itse suorittamaan saman tasoisesti kuin treeneissä, eikä tule älyttömiä jäätymisiä. On kivakun pystyy menemään radalle rennolla mielentilalla :)
Nyt meillä on pienen pieni tauko kisoista, seuraavat heinäkuun lopulla ja kisataan loppukesä aika harvakselti. Ruvetaan miettimään vähän strategiaa seuraavalle kaudelle. Terra mitattiin virallisesti karsinoissa pikkumaksiksi, joten senkin myötä pitää miettiä, missä luokassa ensi vuonna kisataan.
Radat ei olleet ollenkaan huonoja, päin vastoin. Käytiin testaamassa omaa osaamista isoissa kisoissa ja ihan hyvin me pärjättiin, tehtiin ihan oman tasoista settiä. Myöskään näissä kisoissa minua ei juuri jännittänyt, kuten ei sm-kisoissakaan. Tämä on aika jännä juttu, koska olen aian ollut hirveä jännittäjä , noh meilkein kaikessa. Kaikki yksilöesiintymiset yleisön edessä ovat aiheuttaneet tärinää ja hikoilua yms. Mutta koirajutuissa jännitys on ollut aina paljon lievempää ja nyt se hävinnyt ainakin agilityssä lähes tyystin. Pienen pieni jännitys käy mahan pohjassa aina jossain vaiheessa kisapäivää, mutta häviää lopulta pois. Johtuu varmaan siitä, että pystyn luottamaan Terran osaamiseen radalla. Ja ilman hirveää jännitystä pystyn myös itse suorittamaan saman tasoisesti kuin treeneissä, eikä tule älyttömiä jäätymisiä. On kivakun pystyy menemään radalle rennolla mielentilalla :)
Nyt meillä on pienen pieni tauko kisoista, seuraavat heinäkuun lopulla ja kisataan loppukesä aika harvakselti. Ruvetaan miettimään vähän strategiaa seuraavalle kaudelle. Terra mitattiin virallisesti karsinoissa pikkumaksiksi, joten senkin myötä pitää miettiä, missä luokassa ensi vuonna kisataan.
Kommentit
Lähetä kommentti