Nyt on jo takana päin kesän odotetuin viikonloppu eli agilityn sm-kisat. Koko alkuviikko on mennyt fiilistellessä kuvista ja videoilta kuinka hienoa taas olikaan.
Kisapuistossa oli hulinaa
Ja lämmintä
Perjantai-iltana käytiin jo kasaamassa valmiiksi teltta harjoitushalliin ja katselemassa parit iltakisojen radat. Sitten aikaisin nukkumaan ja lauantaina kasiksi kisapaikalle tsemppaamaan joukkueen ensimmäistä koirakkoa suoritukseen. Ensimmäiselle koirakolle harmillisesti kymppi, muutoin hyvällä radalla.
Me Terran kanssa startattiin kakkosryhmässä. Rata vaikutti kivalta ja siellä vain yksi kinkkisempi kohta. Tuloksia ei kuitenkaan kovin tiheään tahtiin tullut radalta. Varmoin askelin asteltiin lähtökarsinaan ja sanoisinko lähes täydellinen rata meiltä! Nyt voi todella sanoa flown olleen päällä. Jälkeen päin yksilöllisistä tuloksista vielä huomasin, että meidän tekemä nolla oli kahdeksanneksi nopein, kun nollia oli yhteensä 67!!
Myös kolmoskoirakko teki nollan ja tuloksissa meidän joukkue killui nelossijalla. Huh, silloin alkoi jännittäminen. Joukkueemme ankkuri oli lähtövuorossa loppupäässä ja vuoron lähestyessä alkoi selventyä, että jos ankkurikoirakko tekee nollan, niin me ollaan melko varmasti jollain mitalisijalla. Kyllä siinä tytöllä jos toisellakin tutisi jalat kun Sari asteli radalle. Fiilikset oli aivan uskomattomat, kun meidän viimeinenkin koirakko teki nollan ja meidät kuulutettiin hopeamitalisteina kunniakierrokselle. Siinä hulinassa jäi kengätkin katsomoon.
Ilman suurempia odotuksia tultiin Joensuusta ja päihitettiin monet konkarit. Aivan huikeeta!
Maksien joukkuekisan mitalistit vuosimallia 2017
Meidän tiimi: Sari ja Uri, Heidi ja Sisu, mie ja Terra, Tiia ja Pokka
Juhlaillallinen :P
Sunnuntaina oli vuorossa yksilöt, meidän ekat yksilösm-kisat. Edelleenkään minua ei jännittänyt yhtään vaan radalle lähdettiin varmalla fiiliksellä. Harmillisesti heti alussa okserin rima tippui. Muutoin rata sujui hyvin, mutta loppupuolella sitten hyllytettiin. Terra lähtikin takaakiertoon suoran hypyn sijaan ja se oli siinä. Harmi, mutta muuten olen todella tyytyväinen suoritukseen. Olisi kyllä ollut jännää päästä testaamaan haastava finaalirata. Mutta ehkäpä ensi vuonna sitten :) Finaaleissa jännitettiin kahden joukkuelaisen ja muutaman muun seurakaverin suorituksia muissa koko luokissa. Viikonloppu huipentui vielä oman seurakaverin yksilöhopeaan medeissä, ONNEA SOILI!
Alla meidän joukkue- ja yksilöratasuoritukset videolla.
Kommentit
Lähetä kommentti