Torstaina karkasin töistä vähän aikaisemmin ja lähdettiin Terran kanssa ajelemaan kohti Helsinkiä. Tiedossa oli hyvin kelpiemäinen loppu viikko. Illalla saavuttiin perille melko myöhään, joten ei muuta kuin iltakävely ja hengailua kaverin luona. Perjantaina Terran jäi sitten kaverini hoiviin koko päiväksi, kun minä lähdin lentokentälle. Minulla oli nimittäin varattuna lennot Amsterdamiin ja takaisin. Matkan tarkoituksena pentu :) Reissu jännitti aika paljon, koska en ollut koskaan lentänyt yksin ja ylipäätään viime kerrasta oli jo lähes kymmenen vuotta. Lisäjännitystä toi vaihdot Köpiksessä molemmilla lennoilla sekä tietysti se, että paluulennolla minulla kulkisi mukana myös se pentu.
Ummikko lähti siis ulkomaille, mutta onneksi rakas ystäväni auttoi minut matkaan. Menolento sujui nopeasti, vain puolen tunnin vaihto Kööpenhaminassa ja perillä Amsterdamissa klo14 paikallista aikaa. Meillä oli pennun kasvattajan kanssa sovittu treffit lentokentälle, hän oli siellä minua vastassa pennun kanssa. Alunperin oli tarkoitus, etten poistu lentokentältä, koska lentojen välillä oli vain muutama tunti. Kasvattaja kuitenkin ehdotti, että lähdetään käymään hänen luonaan, jotta näen muut koirat ja pennut. Matkaa ei ollut paljon, joten lähdettiin. Vastassa oli viisi aikuista kelpietä, jotka ottivat minut minut vastaan avoimesti ja kaikki pennut olivat tunkemassa kerralla syliin. Oli mukava päästä käymään kuitenkin kasvattajan kotona.
Takaisin lentokentälle, penskan kamat kasaan ja check in:iin. Annoin virkailijalle kaikki paperit pöydälle, pentu hengaili siinä lattialla kun itse yritin suopoa kaikkia tavaroita (4kg pennun ruokaa, leluja plus omat kamat) yhteen reppuun. Siinä ne tsekkas ne paperit, tai en itseasiassa edes tiedä mitä kaikkea ne tarkasti koska touhusin siinä samalla muuta, yhden paperin allekirjoitin ja sitten piti eri tiskillä käydä maksamassa koirankuljetusmaksu. Ja eikun turvatarkastukseen. Pieni odottelu ennen lentokoneeseen menoa, penne tutkiskeli paikkoja ja ohikulkijat ihastelivat sitä. Juuri kun portti koneeseen aukaistiin, pentu nukahti kuljetuslaukkuun. Kerran lennon aikan heräsi ja halusi pois laukusta, mutta nukahti onneksi uudestaan heti kun sai vaan pään ulos laukusta. Huh eka lento pennun kanssa kunnialla ohi.
Sitten odoteltiinkin kolme tuntia Kööpenhaminassa; pentu pissille, pennulle ruokaa ja itsellekin päivän ensimmäinen ateria (toim. huom. kello oli kahdeksan illalla).. On siinä yhdellä ihmisellä kädet täynnä, kun pitää joka paikkaa kantaa kaikki tavarat mukana, Pentu siinä vähän torkahti kun itse söin, tuntia ennen bording timeä käytiin vielä uudestaan ulkona ja sitten taas turvatarkastukseen. Siinä meinasikin vähän syke nousta, kun turvatarkastuksen portilla lukija ei hyväksynytkään minun bording passia ja virkailijan tarkastaessa asiaa omalta koneeltaan, tietokone näyttää, että kyseinen lento olisi jo lähtenyt! Onneksi kyseessä oli vain joku tiedostohärö ja päästiin porttien ohi tarkastukseen. Siellä kaikki virkailijat huokailivat "oo så söt" ja pentu oli jo jonkun muun sylissä. Moneen kertaan sai kertoa pennun iän ja rodun :)
Ennen viimeistä lentoa yritin pitää pentua hereillä, että se nukkuisi sitten lennon aikana ja niinhän se sitten tekikin, puoliksi minun jalkojen päällä ja puoliksi laukussa, Yksi lentoemo ihastui pentuun ja jäi pitkäksi aikaa juttelemaan. Lennon päätyttyä en meinannut päästä koneesta pois kun koko miehistö halusi rapsutella pentua. Eräs herrashenkilö siinä mainitsi "I love labradors", mutta en sitten 13 tunnin matkustamisen jälkeen enää jaksanut korjata, että tää on kyllä kelpie :'D
Kaveri tuli meitä kentältä hakemaan Terran kanssa. Terran ilme oli "et voi olla tosissas!" ja mökötti automatkan. Kovasti toisaalta pentu kiinnostaa, mutta se ei sitä halua kuitenkaan lähelleen. Terran huojennukseksi pentu ei kuitenkaan jää meille vaan se lähti jo seuraavana päivänä matkaamaan tulevaan kotiinsa.
Pentu on siis virallisesti Dutch Dynamite Dazzler Daz ja asuu kaverini Tanjan luona. Minulle jää jalostusoikeus pentuun, joten ehkä joskus tulevaisuudessa nyt vielä kovin pieni Lentävä hollantilainen saa itselleen jälkikasvua. Mutta sen aika näyttää.Varsin lupaavalta ainakin luonteensa puolesta penska nyt vaikutta, kovin reipas pieni kelpie!
Ummikko lähti siis ulkomaille, mutta onneksi rakas ystäväni auttoi minut matkaan. Menolento sujui nopeasti, vain puolen tunnin vaihto Kööpenhaminassa ja perillä Amsterdamissa klo14 paikallista aikaa. Meillä oli pennun kasvattajan kanssa sovittu treffit lentokentälle, hän oli siellä minua vastassa pennun kanssa. Alunperin oli tarkoitus, etten poistu lentokentältä, koska lentojen välillä oli vain muutama tunti. Kasvattaja kuitenkin ehdotti, että lähdetään käymään hänen luonaan, jotta näen muut koirat ja pennut. Matkaa ei ollut paljon, joten lähdettiin. Vastassa oli viisi aikuista kelpietä, jotka ottivat minut minut vastaan avoimesti ja kaikki pennut olivat tunkemassa kerralla syliin. Oli mukava päästä käymään kuitenkin kasvattajan kotona.
Takaisin lentokentälle, penskan kamat kasaan ja check in:iin. Annoin virkailijalle kaikki paperit pöydälle, pentu hengaili siinä lattialla kun itse yritin suopoa kaikkia tavaroita (4kg pennun ruokaa, leluja plus omat kamat) yhteen reppuun. Siinä ne tsekkas ne paperit, tai en itseasiassa edes tiedä mitä kaikkea ne tarkasti koska touhusin siinä samalla muuta, yhden paperin allekirjoitin ja sitten piti eri tiskillä käydä maksamassa koirankuljetusmaksu. Ja eikun turvatarkastukseen. Pieni odottelu ennen lentokoneeseen menoa, penne tutkiskeli paikkoja ja ohikulkijat ihastelivat sitä. Juuri kun portti koneeseen aukaistiin, pentu nukahti kuljetuslaukkuun. Kerran lennon aikan heräsi ja halusi pois laukusta, mutta nukahti onneksi uudestaan heti kun sai vaan pään ulos laukusta. Huh eka lento pennun kanssa kunnialla ohi.
Sitten odoteltiinkin kolme tuntia Kööpenhaminassa; pentu pissille, pennulle ruokaa ja itsellekin päivän ensimmäinen ateria (toim. huom. kello oli kahdeksan illalla).. On siinä yhdellä ihmisellä kädet täynnä, kun pitää joka paikkaa kantaa kaikki tavarat mukana, Pentu siinä vähän torkahti kun itse söin, tuntia ennen bording timeä käytiin vielä uudestaan ulkona ja sitten taas turvatarkastukseen. Siinä meinasikin vähän syke nousta, kun turvatarkastuksen portilla lukija ei hyväksynytkään minun bording passia ja virkailijan tarkastaessa asiaa omalta koneeltaan, tietokone näyttää, että kyseinen lento olisi jo lähtenyt! Onneksi kyseessä oli vain joku tiedostohärö ja päästiin porttien ohi tarkastukseen. Siellä kaikki virkailijat huokailivat "oo så söt" ja pentu oli jo jonkun muun sylissä. Moneen kertaan sai kertoa pennun iän ja rodun :)
Ennen viimeistä lentoa yritin pitää pentua hereillä, että se nukkuisi sitten lennon aikana ja niinhän se sitten tekikin, puoliksi minun jalkojen päällä ja puoliksi laukussa, Yksi lentoemo ihastui pentuun ja jäi pitkäksi aikaa juttelemaan. Lennon päätyttyä en meinannut päästä koneesta pois kun koko miehistö halusi rapsutella pentua. Eräs herrashenkilö siinä mainitsi "I love labradors", mutta en sitten 13 tunnin matkustamisen jälkeen enää jaksanut korjata, että tää on kyllä kelpie :'D
Kaveri tuli meitä kentältä hakemaan Terran kanssa. Terran ilme oli "et voi olla tosissas!" ja mökötti automatkan. Kovasti toisaalta pentu kiinnostaa, mutta se ei sitä halua kuitenkaan lähelleen. Terran huojennukseksi pentu ei kuitenkaan jää meille vaan se lähti jo seuraavana päivänä matkaamaan tulevaan kotiinsa.
Pentu on siis virallisesti Dutch Dynamite Dazzler Daz ja asuu kaverini Tanjan luona. Minulle jää jalostusoikeus pentuun, joten ehkä joskus tulevaisuudessa nyt vielä kovin pieni Lentävä hollantilainen saa itselleen jälkikasvua. Mutta sen aika näyttää.Varsin lupaavalta ainakin luonteensa puolesta penska nyt vaikutta, kovin reipas pieni kelpie!
Kommentit
Lähetä kommentti