Joulun jälkeen laumaan liittyi pieni working kelpie Saksasta. Minunhan ei pitänyt olla pentua ottamassa tyyliin seuraavaan neljään vuoteen, mutta toisin kävi. Pentueilmoituksen nähtyäni netissä laitoin ihan mielenkiinnosta viestiä uroksen omistajalle ja kysyin sukutauluja. Uroksen nimen perusteella veikkasin, että sukutaulussa saattaisi olla sellainen uros, joka on kiinnostanu jo jonkin aikaa. Ja niinhän se olikin. Lisäksi vanhemmat kuulostivat mukavilta ja suvullisesti yhdistelmä toisia uutta verta Suomen kelpiekantaan. Lopulta en enää voinut kieltäytyä, kun sain viestin, että voisin valita kahdesta uroksesta tai kahdesta nartusta pennun itselleni. Niinpä eikun lentoja järkkäämään. Viime metreillä kyytiin hyppäsi myös urospentu, joka matkusti keskisuomeen karjatilalle, toivottavasti uudeksi työkoiraksi. Viisi-kuusi -viikkoisena sain pennun luonnekuvaukseksi "itseriittoinen, röyhkeä, mutta hassu/hauska ja rakastava" ja sitä se kyllä on ollutkin myös Suomeen saapumisen jälke